Pakkasten paukkuessa on Villa Atriumin remonttirintamalla kovin hiljaista. Niinpä on hyvä hetki kertoa huvilan aiemmista, jo valmistuneista remonteista. Ajattelin aloittaa laiturista, joka valmistui talvella 2015. Laiturin uusiminen oli remonttilistan ensimmäisiä kohteita (hirsimökin katon paikkauksen lisäksi), onhan laituri kesähuvilan yksi käytetyimmistä ulkotiloista.

Rannassa toki on aina ollut laituri (varmaan kymmenkunta erilaista) 1930-luvulta alkaen. Viimeisin rakennettiin luultavasti 1980-luvun loppupuolella ja sitä oltiin vuosien varrella paikkailtu ja suoristettu, silti se oli viimeiset 10 vuotta osittain veden alla ja vino. Tapaninpäivän myrskyssä vuonna 2011 laituri yritti karatakin, hinasimme sen vielä paikoilleen, sillä se sai edelleen hoitaa tehtäväänsä muutaman vuoden.

Vuoden 2015 vuodenvaihde oli leuto ja märkä. Onneksi jäätä oli sen verran, että se kesti painomme (minun ja miehen) kun upotimme laiturin tolpat jäähän tehdyistä reistä pohjaan. Tolpat ovat      kestopuuta ja 5,5 m pitkät. Tässä kohtaa on hyvä mainita että järvenpohja on mutaa, syvää sellaista, tolpat upposivat parhaimmillaan 3,5 metriä pohjaan. Tiesimme tästä ja osasimme varata tarpeeksi pitkää puutavaraa. Järven pohja on täynnä erilaisia historiallisia, mutaan upotettuja tolppia 80 vuoden ajalta. Mies sai edellisenä kesänä osan niistä revittyä ylös, osa oli niin tiukassa, että saivat jäädä. Uuden laiturin paikka ja leveys suunniteltiin tarkkaan niin, että vanhat tolpat jäivät sen alle. Tärkeä turvallisuusasia, sillä nyt laiturilta voi huoletta hyppiä joka suuntaan veteen.

Yli viisi metriä pitkän tolppapuun upottaminen pohjaan (suorassa) vaati hieman kekseliäisyyttä ja luovuutta. Vatupassi oli oleellinen apuväline ja kehonpaino (pomppimalla) riitti voimaksi, jotta tolppa upposi pehmeään mutaan. Mies pomppi ”ristillä” kunkin tolpan päällä, varmasti aika huvittava näky naapureille. Sen kuulemma tunsi kehossa, kun tolppa otti kiinni pohjassa johonkin kovaan (mudan alla on ilmeisesti kovempi savi tai hiekkakerros).

Kun 6 kpl tolppia oli paikoillaan, rakennettiin runkopuut tolppien väliin ja sitten laiturin kansi. Päätyosasta tuli kelluva, pulteilla irroitettava ponttonilaituri. Kellukkeiksi valitsimme kotimaisen kestävän muoviponttonin.  Kesällä 2016 laituri öljyttiin ruskealla puuöljyllä.

Laituri on nyt ollut paikoillaan kolmen kesän ajan päädyn kelluva laituriosa on ollut paikoillaan myös talvet. Ainoastaan portaat irroitamme talveksi pois vedestä. Ponttonit ovat toistaiseksi kestäneet hyvin jään. Yksi tolpista on vajonnut lisää noin 5cm ja samalla vääntänyt laituria siitä kohdin ja se olisikin tämän talven tehtävä saada tolpat samaan tasoon.

Laiturista on todella tullut olennainen osa huvilaelämäämme. Perheemme lisäksi laituria käyttää myös laaja valikoima eläimiä: sisilisko, rantakäärme, sorsaperhe, västäräkki ja on sieltä ainakin bongattu. Laituri on myös huvilan näkyvin osa muille järveä käyttäville, saimmekin heti lämpimät onnittelut uuden laiturin johdosta naapureiltamme.

Yksi lempihetkistäni on kesäaamu, kun kaikki muut vielä nukkuvat.  Hipsin laiturille teekupin kanssa venyttelemään ja kuuntelen luonnon ääniä. Katsoessani alla olevaa kuvaa tekisi mieli laskea kalenterista päivät milloin tuo aika taas koittaa.. ja se kyllä tulee pian!

Mukavaa kevään jatkoa!

Pauliina