Edellisessä postauksessa kerroin Villa Atriumin laiturin rakentamisesta vuonna 2015. Laituriin liittyy olennaisesti myös rannan rakentaminen, joka aloitettiin jo ennen laituria ja ranta valmistui hieman laiturin jälkeen. Rannan rakentamisella tarkoitan muutosta pusikkoisesta mutavellistä uimakelpoiseksi hiekkarannaksi.

Kuten viimeksi kerroin, järven pohja on haastava mutapohja (ainakin rakentamisen kannalta), joten pohjatöitä oli tehtävä paljon. Rantaviiva oli kasvanut täyteen pajukkoa ja pari isoa tervaleppää varjosti rantaa ja pihaa. Puut kaadettiin jo talvella 2014 ja mies innostui moottorisahaveistämisestä.. esittävät kuulemma isäntää ja emäntää. Kumpi on kumpi, jää katsojan päätettäväksi.

Seuraavaksi rantaa piti hieman täyttää ja saada tukevammaksi, siihen käytettiin atriumpihasta puretut vanhat betonilaatat, jotka aseteltiin rantaan talvella 2014. Ne jäivät paksun maa -ja hiekkakerroksen alle ja tekivät pohjan tukevammaksi kaikkein pehmeimmässä kohdassa, joka aikaisemmin oli mutavelliä ja juurakkoa.

Mies kärräsi keväällä aika monta kuutiota maata rantaan laattojen päälle. Tähän tarkoitukseen käytettiin aikoinaan rakennuksen tieltä pois siirrettyä maa-ainesta, joka oli vuosikymmenet isona kasana metsän reunassa ja kasvoi ruohoa ja lupiineja. Kottikärryillä hartiavoimin työ oli melko hidasta, mutta eipähän tarvinnut salilla käydä sinä keväänä. Lopuksi päälle asennettiin suodatinkangas ja päälle kärrättiin melkoinen määrä hiekkaa (sekin kottikärryillä portin luota mäkeä alas rantaan). Lopuksi reunukset vuorattiin tontilta kerätyillä kivillä. Kivet aseteltiin paikoilleen käsin, niin että ne tekevät rannan siistiksi ja suojaavat reunusta murtumiselta.

Järveen asennettiin myös suodatinkangas painojen alle odottamaan talvea ja hiekkaa. Hiekka kärrättiin ja levitettiin joulukuussa melko ohuen jään päälle odottamaan kevättä. Itse asiassa ei tarvinnut odottaa kuin vuorokausi, sillä yön aikana hiekka oli valahtanut mystisesti jään läpi ja aamulla järvessä oli siisti lumen peittämä jää, hiekoista ei ollut muuta jälkeä kuin muutama pieni kasa. Pari kertaa piti aamulla hieraista silmiä, alla oleva kuva on seuraavasta aamusta. Hiekoista ei ehditty kuvaa ottaa ollenkaan.

Ranta ja laituri olivat kokoinaisuudessaan valmiit toissa kesästä asti ja ovatkin olleet kovassa käytössä. Omat lapset ovat jo niin isoja, etteivät enää matalaa rantaa tarvitse, mutta tuttavien ja sukulaisten lapset ovat rannassa käyneet uimassa käsipohjaa. Meidän perhe on enemmänkin hyödyntänyt laituria ja hiekkarantaa ahkerasti. Laituri aamukahvin juomiseen parhain paikka ja hiekkarannalla saa parhaimmat päikkärit riippumatossa.

Mutta rannan ja hiekan ongelmat näkyivät jo viime kesänä. Ruoho ja muu kasvillisuus puskee suodatinkankaan läpi vauhdilla ja pelkkä kitkeminen ei auta. Ensi kesänä onkin tarkoitus miettiä mitä toimenpiteitä ranta vaatii, jotta se pysyy hiekkarantana eikä muutu ruohikoksi.

Onko sinulla mitään vinkkejä tai ideoita hiekan ruohottumiseen?

Uimakelejä odotellessa!

Pauliina

Ps. Askartelin myös tämän alla olevan videon laiturin ja rannan vaiheista.