Seinien tervaus

 

Atriumpihan tervatut pylväät

Kerron atriumpihan ja huvilan julkisivun remontista (joka vielä osittain on kesken) pienissä osissa, jolloin työvaiheet ja kokonaisuus on helmpompi hahmottaa. Aloitan seinien ja tukipylväiden tervauksesta ja maalauksesta. Tällä työvaiheella myös aloitimme julkisivun ja atriumpihan kunnostuksen keväällä 2015.

Isäni oli onneksi kirjannut ylös muistelmiinsa materiaaleja ja pintakäsittelyaineita, joita huvilassa oli rakennusvaiheessa käytetty. Tämä helpotti hieman entisöintiurakan suunnittelua, sillä halusimme mahdollisimman paljon säilyttää alkuperäistä fiilistä rakennuksessa.

Huvilan ruskean väriset pinnat on alunperin käsitelty puuterva-pellavaöljy-tärpätti-seoksella, jonka sekoitussuhde on 2 osaa puutervaa ja 1 osa pellavaöljyä ja noin 0,5 osaa havupuutärpättiä (tärpätin määrä riippuu siitä, kuinka juoksevaksi seoksen haluaa). Seosta kutsutaan myös nimellä Roslagin mahonki ja sitä on käytetty puunsuojaukseen jo 1700-luvulta asti.

Hankkiessani tarvikkeita, huomasin että puutervaa ei löytynytkään joka rautakaupasta! Ihmettelin tätä ja aloin tutkia netistä asiaa. Vastaan tuli artikkeleita joissa kerrottiin että EU vaatii kaikkia markkinoille tulevilta kemikaaleilta rekisteröintiä kesäkuuhun 2018 mennessä (myös tervalta), rekisteröinti maksaa noin 200 000 euroa, eikä tervan pientuottajilla ole varaa moiseen. Kirosin mielessäni tätä EU-byrokratiaa ja ihmettelin kovasti hyväksihavaitun ja ekologisen puunsuojausaineen tuotannon lopettamista. Onneksi muutamalta valmistajalta löytyi tervaa ja sain seinäni tervattua. Kävin juuri äsken lukemassa mitä terva-asialle kuuluu (rekisteröimisen deadline 1.6.2018 kun on kohta ajankohtainen) ja Pelastetaan terva -yhdistyksen sivuilta luin ilokseni että rekisteröintisumma oli saatu koottua lahjoitusvaroin kasaan. Kotimainen tervantuotanto on siis jatkossakin taattua, ei tarvitse itse alkaa tervanpolttoon. Huomasin myös että markkinoille oli tullut useita kotimaisia tuottajia lisää!

En muistanut omista lapsuuden tai nuoruuden kesistä että julkisivua olisi tervattu. Sisareni löysi kuvan, jossa hän tervaa talon seinää joskus 1970-luvulla. Julkisivussa ne kohdat, joihin osui suora auringonvalo, olivat vaalentuneet ja terva näytti ”kuluneen” pois. Varjoisat kohdat olivat edelleen kunnossa.

Atriumpihan pylväiden maalaus
Pylväitä maalailessa sai kiipeillä ja roikkua..

Ulkoseiniä ei siis sävytetty millään pigmentillä, ruskea sävy tuli tervasta. Terva piti laimentaa sopivan juoksevaksi, jotta sen levitys onnistui tasaisesti. Liian paksu tervaseos jäi epätasaiseksi ja liian juokseva taas valui maalatessa hihojen sisään. Tervalla maalauksessa oli esteettisen näköhavainnon lisäksi myös hajuaistille ärsykettä. Kun oli yhden iltapäivän tervannut, ei riittänyt että kävi suihkussa, tervan haju kyllä jäi hiuksiin ja vaatteisiin. Onneksi haju on melko mielyttävä, mutta läheltä haisteltuna melko pistävä.

Pylväät ennen tervausta
Atriumpihan pylväät olivat haalistuneet ennen uutta tervausta

Atriumpihan pylväisiin sekoitin Roslagin mahonki-seoksen joukkoon mustaksi sävytettyä puuöljyä. Pylväiden ja palkkien väri kun on alunperinkin ollut musta tai tumman harmaa. En löytänyt teksteistä mainintaa millä tämä musta väri oli saatu, pylväät oli kuitenkin myös tervattu.

Rakennuksen päädyn käsittely mustaksi sävytetyllä puuöljyllä.

Valkoiset ulkoverhoilun osat maalattiin kotimaisella vesiohenteisella ulkomaalilla.   Mustanharmaat pinnat käsiteltiin kotimaisella sävytetyllä puuöljyllä. Kaikki pinnat käsiteltiin ensin homeenpoistoaineella ja maalipesulla. Lapsetkin innostuivat maalaushommiin mukaan ja seinät saatiin melko vauhdilla valmiiksi. Tervaaminen oli hankalampaa, sen tasainen levitys vaati kokemusta ja harjoittelua.

Ahkerat apumaalarit hommissa keväällä 2015

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.