1970-luvulta nykypäivään

1970-luku

Vielä 1970-luvun alkupuolella kaikki perheen lomat vietettiin huvilalla, myös talvisin. Kaminoilla ja sähköpattereilla sisätilat lämpenivät päivässä yöpymiskäyttöön. Naapureissa oli saman ikäisiä lapsia kuin minä ja sisareni, joten yhteisöllisyys jatkui edelleen, kuten se oli isäni lapsuudessa 1930-luvulla alkanut. Sukupolvi oli vain vaihtunut.

Isovanhempani kuolivat 1970-luvun alkupuolella, peräkkäisinä vuosina melko yllättäen. Ylärinteen hirsihuvila jäi tyhjäksi.

 

1980 – 90 -luvut

1970-luvun loppupuolelta 1980-luvulle huvilan käyttö alkoi pikku hiljaa vähentyä.  Sisareni olivat aikuistuneet ja perustaneet omat perheensä. Minä perheen iltatähtenä ja äitini vietimme huvilalla kesälomia. Sisarieni tyttäret vierailivat välillä ”mummin  mökillä”. Isovanhempieni hirsihuvila toimi nuorten perheiden mökkinä 1980-luvulla.

Yhteinen juhannus naapurin pihalla kokon ääressä kyllä vietettiin joka juhannus. Se oli vuosikymmeniä kestänyt perinne.

1990-luvulla huvilan käyttö edelleen väheni ja vuosikymmenen lopussa se oli usein kesiäkin tyhjillään, lukuunottamatta satunnaisia käyntejä. Äitini oli vanhentunut, eikä huonon liikkumisen takia pystynyt kulkemaan rinnettä ylös. Rakennuksia ei huollettu ja kaikki alkoi pikku hiljaa, tai oikeastaan aika pian, rapistua. Laituri oli ollut kallellaan jo kymmenisen vuotta, maali lohkeili siellä täällä, kummankin rakennuksen katot vuosivat piipun juuresta. Ongelmana oli se, että isovanhempieni kuoleman jälkeen paikka jäi jakamattoman kuolinpesän omistukseen, kukaan ei oikein kokenut paikkaa ”omakseen”, yhteisomistajuus ei toiminut, yhteisiä pelisääntöjä ei oltu luotu. Valitettavasti tilanne taitaa olla sama useassa kuolinpesän kiinteistössä ympäri Suomen.

 

Uudelle vuosituhannelle

Saatuani oman lapsen 1998 aloin viettää kesiä huvilalla lapsen kanssa. Mielestäni se oli kesäparatiisi jonka halusin tarjota myös omalle lapselleni, olinhan siitä saanut nauttia koko oman lapsuuteni. Minua ei haitannut se, että paikat olivat hieman rempallaan, enkä niitä osannut korjata.

Perhe kasvoi vielä miehellä ja kahdella lapsella 2000-luvun puolella. Vuoden 2004-2005 talven ja kevään asuimme evakossa hirsihuvilalla kun olimme myyneet oman rivitaloasuntomme, eikä uutta asuntoa ollut löytynyt tilalle. Evakkovuosi oli mieleenpainuva kokemus. Asuimme kahden pienen lapsen kanssa eristämättömässä hirsimökissä,

Hirsihuvilalla evakossa 2004
Evakossa talvella 2004

ilman juoksevaa vettä tai sisävessaa. Nuorempi lapsi oppi muuton jälkeen viikon sisällä kävelemään, olihan korkeammalla hieman lämpimämpää kuin lattianrajassa. Mies töistä tultuaan kävi hakemassa avannosta talousvettä, jota lämmiteltiin isossa kattilassa hellalla. Pyykit pestiin muualla ja suihkussa käytiin uimahallissa tai sukulaisilla. Kun isäni kuuli tästä evakkoasumisesta, hän sanoi että olemme jo toiset evakot sota-ajan jälkeen, asuihan hirsitalossa Porkkalan evakotkin.

 

 

 

seuraa meitä