Villa Atriumissa on menossa useampi remontti parhaillaan. Raportoin remonteista, kunhan ovat valmiita. Sillä välin muutamasta jo vanhasta pikkuremontista postaukset…

Muutama vuosi sitten, juuri näihin aikoihin, tein pienen remontin Villa Atriumin pienempään makuuhuoneeseen. Huone on lasten käytössä ja se on hieman ahdas, puolet huoneesta täyttää kerrossänky. Huoneen ahtautta ei yhtään auta se, että huone on aika pimeä.

Huone sijaitsee isomman makuuhuoneen vieressä, Villa Atriumin laajennusosassa, joka valmistui 1965. Huoneessa asuivat alunperin sisareni kesäisin 1960-70 -luvuilla. Minä sain huoneen käyttööni 1980-luvulla ja nyt meidän lapset majoittuvat huoneessa kesäisin.

Kesäloman alussa tilanne on aina hieman tulenarka, kun nuoret ovat tottuneet omiin, melko suuriin huoneisiin ja sitten ollaankin yhdessä tiiviisti pienessä huoneessa. Tavarat ovat pitkin lattioita ja kärhämää syntyy helposti kun reviiri on pienentynyt minimiin. Mutta tätä kestää vain hetken, aika pian me kaikki totumme tiivimpään asumiseen, yhdessä olemiseen. Ja se onkin tämän kesäasumisen yksi tärkeimmistä seikoista! Omaan huoneeseen sulkeutuminen älylaitteen kanssa vähenee.

Pikaraikastus huoneeseen tehtiin maalaamalla raakalautaseinät valkoisiksi ja karsimalla tavaraa pois. Vaatekaappiin laitettiin Ikean korisysteemi vaatteiden säilytykseen. Sängyt saivat uudet päiväpeitteet ja ikkuna verhon, oranssi-sininen väritys säilytettiin.  Seinälle jätettiin lasten toiveesta Muumi-kangas ja hyllyissä on vanhoja nostalgisia lasten -ja nuortenkirjoja, jos joku sattumalta innostuu lukemaan. Itse olen nuo kaikki lukenut ainakin kerran.

Huoneen hauskimmat yksityiskohdat ovat kaksi mini-ikkunaa. Muistelmissa isäni kuvailee näin: ”Kolmannen rakennusvaiheen tyttöjen huoneessa on kaksi pientä lämpölasi-ikkunaa sänkyjen kohdalla kurkistusreiksi – ne ovat ilmaisia näytekappaleita joltakin uudelta lasirakentajalta, jotka sovitin kerrossängyn iloksi”. Nämä kurkistusikkunat ovat siis sijoitettu kummankin sängyn pääpuoleen ja niistä voi vakoilla mitä pihalla tapahtuu. Aamuaurinko tulee ikkunoista kauniisti nukkujan tyynylle, toki tämä on asia jota nuoret eivät halua, joten ikkuna-aukko usein peitetään kirjalla nukkumaan mennessä.

Huoneessa on säilytetty myös useita nostalgisia yksityiskohtia. Yksi niistä on roikkuva Molla-Maija ja samaa nukkea kuvaava kangastaulu. Nukke muistuttaa Birger Kaipiaisen 1967 suunnittelemaa Annamolla kangasnukkea, mutta luulen että tätini on ommellut tämän jo !950-luvulla? Täytyy selvitellä asiaa…

Remontti kesti vain muutaman päivän ja oli vaivan arvoinen. Saa nähdä, kauanko huoneessa vielä asutaan kesäisin? Haikealta tuntuu ajatella että huone joskus taas tyhjenee, kun lapset kasvavat niin isoiksi, etteivät kesähuvilalla enää koko kesää asustele. Ehkä seuraava sukupolvi sitten?