Meinasin jo kokonaan lopettaa tämän blogin kirjoittamisen. Se tuntui liian työläältä kaiken arjen keskellä ja Villa Atriumin Instagramiin olen kuitenkin postannut kuvia hirsitalon remontin etenemisestä. Viime päivinä olen kuitenkin ajatellut paljon asioiden dokumentoimista tulevia sukupolvia varten. Päätin siis pitkästä aikaa avata WordPressin blogitekstin kirjoittamista varten 🙂

Olemme nyt kohta kaksi vuotta asustelleet kesähuvilalla. Muutimme samoihin aikoihin kun pandemia alkoi. Emmekä olleet ainoita suomalaisia, jotka siirtyivät asuman kesämökille. Moni aloitti etätyöskentelyn, joka mahdollisti kauempana asumisen.

Moni on kysellyt millaista kesämökillä asuminen on.

No, kesäisin se ei erotu mitenkään aikaisemmista vuosista. Olemme asuneet noin viisitoista vuotta kaikki kesälomat kesähuvilalla. Nyt ei tarvitse enää edes käydä leikkaamassa ”kaupunkikodin” nurmikkoa, eli on ollut jopa helpompaa.

Talvet ovat kyllä hieman erilaisia. Varsinkin pakkasten tultua, silloin kun järvi jäätyy. Se merkitsee ulkosuihkun talviteloille laittoa. Viime syksynä se tapahtui marraskuun loppupuolella. Ja kyllä, siihen asti kävimme ulkosuihkussa tähtitaivasta tuijotellen (yleensä suihkussa tulee käytyä iltaisin tai aamuisin). Onneksi suihkun vesi oli lämmintä. Päivitimme keväällä suihkun kaasulämmittimen uudempaan versioon ja se toimii todella tehokkaasti.

Talviaikaan sauna siis lämpiää joka toinen ilta (ja samalla pesuvedet). Se on välttämätöntä nyt taas, kun uimahallitkin ovat kiinni. Kovilla pakkasilla tulee myös hieman koleaa, varsinkin lautarakenteisen Villa Atriumin olohuoneessa, jossa lattioissa ei ole eristettä ja isojen ikkunoiden raot päästävät reippaasti kylmää ilmaa sisään. Rakennuksen ainoa tulipesä, isäni rakentama avotakka on todella huono varaamaan lämpöä, pahimmillaan sisälämpötila on laskenut +5 asteeseen. Rakennus on todellakin KESÄhuvila.

Tiskaus myös hieman hankaloituu, kun tiskivesiä ei voi enää laskea tiskialtaasta viemäriä pitkin ulos (ettei viemäriputki jäädy umpeen). Putki kulkee talon alla ja se on hyvin hankala uusia. Villa Atriumin keittiöremontin yhteydessä keittiöön tehtiin ulosvienti tiskivesille. Sisääntulo vedelle on edelleen riippuvainen omista hauiksistamme (kantovesi) ja talvella tietysti siitä, onko avanto auki.

Kolmas hieman hankala asia, varsinkin talviaikaan on käymälä. Meillä on tällä hetkellä käytössä kolme kuivakäymälää (kaikki erillään asuinrakennuksesta). Uusin valmistui viime syksynä. Sen lisäksi, että pakkasella on ikävää pukeutua ja kulkea liukasta polkua vessaan, on kuivakäymälän tyhjentäminen mahdotonta. Totean vain, että kolme kuivakäymälää nelihenkiselle perheelle ei ole yhtään ylimitoitettua!

Perjantairutiineihin kuuluu työpäivän jälkeen rentoutuminen Prisman kahvilassa samaan aikaan kun pyykit pyörivät viereisessä pesulassa. Helppoa ja tehokasta. Pyykkejä pestään siis kerran viikossa, se riittää.

Kyllä sitä välillä miettii että eihän tässä projektissa ole mitään järkeä, eihän kukaan asu näin! Sitten tulee taas yö kun pihan perälle mennessä kuutamon valossa melkein törmää peuraan kotipihalla. Kumpikin tuijottaa hetken toisiaan ja peura pinkaisee järven jäälle. Tai tulee aamu kun punertavan auringon noustessa lähtee järven jäälle koiran kanssa kävelyllä. Ketään ei näy missään, on aivan hiljaista. Ollaanko me yksin maailmassa? Nämä hetket ovat maagisia ja kannattelevat eteenpäin.

Hirsitalon remontti siis etenee hitaasti mutta varmasti. En nyt tänne blogiin päivitä sen yksityiskohtia, niitä löytyy Villa Atriumin Instagramista. Suurin odotuksemme tällä hetkellä on Vesiosuuskunnan kaivinkoneen saapuminen tontillemme tai edes lähialueelle..
Sitä odotellessa remonttityöt etenevät ja ”luontotv” on auki 24/7 kotipihallamme.