Tässä postauksessa kerron atriumpihan puisen terassin, terassin seinien ja ulko-oven sekä ikkunaovien kunnostamisesta.

 

 

Atriumpihan terassilaudoitus oli erittäin huonossa kunnossa, varsinkin reunoilta, johon sadevesi osui. En tiedä, oliko terassilaudoitusta uusittu koskaan aikaisemmin, vai oliko se peräti alkuperäinen 50-luvulta? Kun atriumpihan pylväiden tervaus oli valmis, purettiin vanha terassilaudoitus kokonaan. Atriumpiha oli kauttaaltaan vajonnut melkein puoli metriä maanpainumisen myötä 60 vuodessa. Ennen terassilaudoituksen purkua oli pihasta purettu vanhat betonilaatat sekä muut alkuperäiset kierrätyslaatat. Sitten pihaa täytettiin aika monella kuutiolla hiekkaa, jotta pinta nousi kynnysten kanssa samalle tasolle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Korotuksen jälkeen mies rakensi uuden laudoituksen kestopuusta. Kiirehdin öljyämään terassin harmaaksi sävytetyllä terassiöljyllä saman tien (koska juhannus oli parin päivän päästä), mutta se oli virhe, sillä jäljestä tuli epätasainen ja puu oli vielä sen verran kosteaa kyllästeaineesta että harmaa muuttui vihertäväksi. Öljysin laudoituksen uudelleen viime keväänä mustaksi sävytetyllä puuöljyllä (samalla, jolla olimme öljynneet ulkoverhoilua) ja nyt lopputuloksesta tuli mielestäni hyvä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Samalla kun laudoitus purettiin, poistettiin myös terassin seinä, joka oli metallilangalla punottua järviruokoa (vanha eristemateriaali). Etsiskelin pitkään vastaavaa seinää, mutta sellaista materiaalia ei enää Suomessa valmistettu. Levyn nimi oli Berger-levy ja sitä valmisti aikoinaan Suomessa Oy E. Sarlin Ab. 1930 – 1950 -luvuilla. Tuotteesta löytyi netistä digitoitu hauska esitekin. Ilmeisesti Virossa vastaavaa eristetuotetta edelleen valmistetaan, sillä järviruokoa käytetään siellä edelleen rakennusmateriaalina (esim. katoissa). Voi olla että Berger-levyllä on pian uusi tuleminen, onhan se hyvin hengittävä ja ekologinen tuote. Nimikkeellä Ruokolevy löytyi tuotetta useastakin perinteisiä ja luonnonmukaisia rakennusmateriaaleja myyvästä nettikaupasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terassiseinä ehti olla melko pitkään avoimena ja tykästyin siihen vihreyteen, joka tulvi viereisestä rinteestä atriumpihalle (järviruokoseinä oli ollut täysin umpinainen). Päädyimme lopulta seinän rimoitukseen, jolloin vihreä väri näkyy rimojen välistä. Tämän vuoden keväällä asensin rimojen päälle mustat rullaverhot, jotka estävät keväällä ja syksyllä kylmän viiman, mutta ovat rullattavissa kesäksi ylös.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavaksi oli vuorossa atriumpihalle johtavien lasiovien karmit ja ulko-ovi, sekä pihan kaksiosainen portti. Nämä kaikki puuosat oli aikoinaan lakattu ja lakka oli hilseillyt osittain, tai kokonaan pois pinnoista. Ovien alaosaan oli kasvanut leväkasvustoa.. kyllä! Sellainen kirkkaan vihreä väri, joka ilmestyy kosteisiin puunosiin. Luin jostain että tämä leväkasvusto ei ole vaarallista hometta, vaan puu suojelee itseään lahoamiselta kasvattamalla pintaan levää (tai sammalta). Hioin ja pesin homepesulla kaikki puuosat ennen käsittelyä. Hiomisurakka oli hieman raskas, mutta kannatti! Pintaan en halunnut enää lakaa, vaan valitsin nykyaikaisen vesiliukoisen kuullotteen.