Kerron tarinan todellisesta kierrätysprojektista. Kaikki alkoi vuoden 2014 juhannuksena kun kokon palaessa viskailin tuleen jotain lahoja pihakalusteita pois lojumasta. Mukaan meni yksi usean vuoden jo pihalla lojunut kangastuoli, josta kangas oli revennyt. Tuoli oli alunperin ollut oranssi, mutta haalistunut vuosien varrella haalean ruskeaksi. Kun kokko oli palanut loppuun aamuun mennessä, odotti tuhkan seassa surullinen näky: tuolin metallirunko seisoi paikoillaan ruostuneena ja mustuneena. Tämä rungonraato siirrettiin pihan laitaan odottamaan seuraavaa metallikuormaa kaatopaikalle.

Kolme vuotta tämän juhannuksen jälkeen tyhjensin lapsuudenkotiani Käpylässä ja puutalon vintiltä löytyi vastaava kangastuoli sinisellä (myöskin kulahtaneella) kankaalla verhoiltuna. Muistin että oranssin tuolin metallirunko oli unohtunut pihanlaitaan ja sain idean..

Päätin kunnostaa tuolit ja verhoilla ne uudella kankaalla. Toisessa tuolissa oli vielä kangas paikoillaan ja sain siitä tehtyä kaavat uusia päällisiä varten. Metallirungot hioin kauttaaltaan (varsinkin palanut runko oli melko työläs) ja sitten maalasin spraymaalailla.

Verhoilukankaaksi valitsi Marimekon Kivet markiisikankaan. Kangas oli alunperin kiinnitetty tuolin runkoon osittain ompeleilla, niiteillä ja metallisilla kouruilla, eli sitä ei saanut rungosta irti kuin rikkomalla. Halusin että uusi kangas on irrotettavissa rungosta pestäväksi ja talvikauden säilytystä varten viikattavaksi kaappiin. Kangas menee niin nopeasti huonoksi ulkotiloissa. Pohdittuani aikani, päädyin leveään tarranauhaan kiinnityssysteeminä. Ompelutyö oli projektin vaikein, ompelukoneeni ei tehnyt paksuun markiisikankaaseen niin siistiä jälkeä kuin olisin halunnut.

Tuolit vihdoin valmistuivat tänä kesänä ja ovat olleet yllättävän mukavia istua ja kevyitä liikutella paikasta toiseen.